Ei onnistunut tälläkään kerralla, eikä edellisellä eikä sitä edellisellä.
Mitä sitten on tapahtunut?
Painoa on tullut lisää vuoden takaisesta ehkä 5 kiloa. En tuota painoa ole kovin tarkkaan seurannut, joten tuo on tämän hetkinen arvio. Painon noususta tietenkin sitten seuraa että vaatekoko on kasvanut ja nyt ollaan sillä rajalla, että juuri ja juuri vielä normaalista mitoituksesta löytyy jotain päällepantavaa. Yleisesti vaatteet eivät enää näytä hyviltä päällä.
Ulkonäkö on kärsinyt. Posket ovat levinneet, käsivarret ja nilkat paksuuntuneet, mutta ennen kaikkea olo on raskas ja vetämätön.
Kehitys on selvästi seurausta siitä, että liikunta on kuluneena vuonna jäänyt minimiin. Ohessa kuvatus josta näkee koko tarinan:
Polar Personaltrainerin kuormituskäyrä kymmenen kuukauden ajalta. Yksi viiva on yksi treenikerta, eli tuosta voi laskea ettei niitä kovin montaa ole tuohon jaksoon mahtunut.
Toki joka treenissä ei sykemittari ole ollut mukana, ja jossain välissä mittari lähettimineen kävi myös huollossa.
Aikaisempiin vuosiin verrattuna tämä taitaa olla passiivisuusennätys. Ja sen jäljet sitten selvästi myös näkyvissä.
Koko tarina ei kuitenkaan ole tässä. Olen Patrikin opetukset mielestäni ymmärtänyt ja sisäistänyt, mutta käytäntöön ne eivät lukuisista yrityksistä huolimatta ole uponneet. Hiukan humoristisestikin olen seurannut millaiseksi ruokailutottumukset muuttuvat, kun ei ole mikään projekti käynnissä.
Ja lopputulos on karu: Hedelmät ja kasvikset saattavat unohtua täysin. Yksinkertaisesti ne eivät vieläkään, kaikkien näiden yritysten jälkeen ole istuneet arkipäivään, vaan niiden lisääminen vaatii ylimääräistä yritystä. Ja väsyneenä arjen pyörityksen keskellä sitä ylimääräistä energiaa ei välttämättä löydy.
Lisäksi on alueita joissa olen elänyt iloisessa itsepetoksessa kuten "Ei hedelmää aamiaisella tarvita".
Näyttää siltä, että tarvitaan kuitenkin.
Kaiken tämän takana on elämän tämän hetkinen epätasapaino. Työ on tällä hetkellä aivan liian kuormittava, ja vie energian normaalilta elämältä. Tämä on asia joka täytyy ratkaista jos aion tätä työtä jatkossa tehdä. Alunperin kyse piti olla enintään vuoden rypistyksestä, mutta näköpiirissä on, että sama tilanne jatkuu nyt hamaan tulevaisuuteen.
Se on se iso asia joka havahdutti. Jos jatkan tällä linjalla, enkä pidä itsestäni huolta, en kohta enää jaksa tehdä tätä työtä, enkä juuri muutakaan. Työn luonteeseen kuuluu, että kiireisimmillään ollaan kesän kuukausina. Onneksi väliin mahtuu myös vähän lomaa.
Tämä postaus ei ole mikään "hukun itsesääliin ja itseinhoon", vaan tilannekatsaus siitä missä mennään. Tästä on mentävä ylöspäin, mielellään sekä liikunnan että ruokailun puolella.
Vaikka liikkumiseen on melko niukasti aikaa ja energiaa, on se kuitenkin yksi parhaimmista tavoista nollata rankat työpäivät. Ja työstä irtautuminen on tällä hetkellä yksi oleellisimmista asioista jotka saavat jaksamaan.
