Olin jo välilä poistamassa tätä blogia. Mikä se sellainen blogi on joka ei millonkaan päivity?
Mitä on tapahtunut viime kevään jälkeen? Töitä, töitä ja töitä. Aivan liikaa stressiä, pitkiä päiviä ja väsymystä. Aivan liian vähän omaa aikaa ja liikuntaa.
Olosuhteet elämäntapojen muuttamiseen ovat olleet huonoimmat mahdolliset, eikä hommasta mitään ole myöskään tullut. Paino on tainnut hiukan jopa nousta. Ehkäpä juuri stressin ansiosta. Aiheelle ei juurikaan ole ehtinyt edes uhrata ajatusta, ja ne hyvätkin aikeet ovat unohtuneet työkiireiden alle.
Viikonloppuna törmäsin Patrikin (vanhaan) haastatteluun aiheesta täällä. Taas ihanan järkeenkäypää tekstiä ja samalla heräsi mielenkiinto taas tätäkin projektia kohtaan.
Yhteenvetona voi sanoa että tällä hetkellä olen aikuisten oikeasti ihan liian stressaantunut laihtuakseni, mutta ehkäpä pienenpieniä parannuksia voi silti tehdä. Liikuntaa en edes yritä aloittaa. Sille ei nyt vain ole aikaa.
Mikä se pieni parannus sitten olisi? Tärkeysjärjestyksessä 1) lisään aamiaiseen jugurtin ja hedelmän 2) syön joka aterian jälkeen hedelmän.
Kohta 1) ei oikeastaan ole muutos, vaan paluu vanhaan. Vuosikaudet söin aamupalaksi kaksi ruisleipää + A-jugurtti pähkinöillä, jolla heti aamusta sai rasvataseen parempaan suuntaan. Jostain syystä (ehkäpä halusin laihduttaa) jätin tuon jugurtin pois, ja tässä sitä ollaan, pari kiloa lihavampana ja jokailtaisen makeanhimon kourissa.
Joka päivä en ole tuota hedelmää muistanut ottaa mukaan, joten se on prioriteetissa alempana. Syön jos muistan ottaa hedelmän mukaan, tai jos ruokalan tädit sellaisia jälkiruuaksi tarjoavat.
Tämä muutos on yksi helpoimpia, ja tarkoituksena on hillitä iltanapostelua. Olen jo pitkään ihmetellyt miksi jokaikinen ilta on hillitön makeannälkä. Sinällään määrät eivät mitään jumbopusseja ole, mutta eihän sitä neljäsosaa suklaalevystäkään sentään ihan joka ilta voi syödä ilman että sillä on seuraamuksia.
