Viimeiset pari viikkoa ovat todistaneet teoriani oikeaksi. En tunnista nälkää ja kylläisyyden tunne puolestaan tuntuu vasta liian myöhään kun on mätetty jo aivan liikaa.
Yhtenä päivänä kävin tytön kanssa kahvilassa, ja tokihan siellä on syötävä jotain, eihän pelkällä kahvilla pärjää. Puoli tuntia aikaisemmin oli kuitenkin noustu päivällispöydästä, joten nälkä ei kerta kaikkiaan voinut olla, vaan söin enemmänkin "tavan vuoksi".
Ei pidä ymmärtää väärin, kyse ei ole morkkiksesta, vaan esimerkki siitä, miten orjallisesti vanhoja tapoja tulee noudatettua. Työpäivä on ehkä vieläkin rajumpi esimerkki, koska lounas on syötävä lounasaikaan, lounaan korvaamisesta esimerkiksi sämpylällä tulee vain kiljuva nälkä myöhemmin. Kahviaikaan välipala ja päivällinen tietenkin kotiin päästyä. Syömisten uusi rytmittäminen vaatii todella pohdintaa ja erilaisia vaihtoehtoja on vain kokeiltava.
Ennen pääsiäistä parina päivänä pääsin jo rytmiin joka tuntui oikealta, mutta pääsiäinen ja kylpyläreissu sotkivat hyvän fiiliksen totaalisesti. Tässä nälkänsä seuraamisessa on kyllä se hyvä puoli että väline kulkee vaivatta mukana koko ajan, kunhan vain muistaa kuunnella sitä. Tietenkään ylilyönnit erikoistilanteissa eivät haittaa, koska ovat vain detaljeja kokonaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti