Maaliskuu, missä mennään?

Alkuvuoteen osui pitkä työmatka, joka aiheutti tauon muutosprojektiin.

Ennen ja jälkeen matkan olen kuitenkin totutellut uudenlaiseen aamiaiseen. Muutos on ollut helppo. Olen lisännyt aamupalaan maustamattoman jugurtin pähkinöiden kera. Iltaisin suklaa on kuitenkin vielä maistunut entiseen malliin. Muutoksen jälkeen paino nousi noin kolme kiloa, Selkeää ymmärrystä ei ole mikä tuon aiheutti.

Viime viikolla lopetin iltasyömiset, eli iltapalan jälkeen ei enää syödä kuin hätätapauksessa. Hätätapaukseksi luetaan tilanteet, jossa päivällä on tullut syötyä huonosti ja muuten on kamala nälkä. Tällöinkin syödään kuitenkin järkevää ruokaa, leipää, hedelmiä tai mysliä. Tällaisia hätätapauspäiviä on yleensä ollut korkeintaan kerran kahdessa viikossa.

Ensimmäinen viikko sujui suhteellisen hyvin. Muutos oli kuitenkin huomattavasti hankalampi kuin aamiaisen kasvattaminen. Olen tullut siihen tulokseen että iltasyöminen on pitkälti tapasyömistä, ja saadakseni muun ruokarytmin kohdilleen, iltanapostelun on loputtava. Arvattavasti ensimmäisinä päivinä iltaisin teki mieli jotain makeaa (suklaata) ja aamulla selvästi oli nälkä. Parin päivän kuluttua eroa ei kuitenkaan juuri enää huomannut.

Sen verran sitkeässä tapa kuitenkin tuntuu istuvan, että iltaisin aina tulee mieleen, että nyt olisi se herkkujen aika. Tilannetta korjaa kuitenkin se, kun niitä ei osta kotiin varastoon. Herkut muutoin ovat kyllä sallittuja, mutta eivät iltaisin. Päivän aikana syödyt herkut kun vaikuttavat päivän muuhun syömiseen, mutta illalla viimeiseksi, ne eivät kompensoidu enää mitenkään.

Yritän kasvattaa viikon keskimääräistä askelmäärää, mutta tämäkin on alemmalla prioriteetillä ruokavalion tuunaukseen nähden.