Treenarin kanssa on nyt menty seitsemän kuukautta ja kymmenen kilon haamuraja on jo kovin lähellä. Viikon verran on nyt oltu 800g:n päässä, ja tuo viimeinen pudotus tuntuu erinäisistä syistä nyt varsin tihkeältä.
Kesällä painon lasku jumiintui hetkeksi ja tuossa vaiheessa ruokavaliosta napattiin vielä hiilareita vähän pois. Vaikka kalorimäärät pienenivätkin tuossa kohdassa, ei nälästä ole alun jälkeen tarvinnut kärsiä. Muutoksen jälkeen mentiinkin alas hurjaa vauhtia.
Tämänkertainen jumi saattaa ja varsin todennäköisesti aiheutuukin henkisestä kuormasta joka johtuu (taas kerran) ihanasta työnantajasta joka pitää jatkuvassa epävarmuudessa säännöllisin väliajoin. Kunhan tilanne taas tasaantuu, varmasti painokin laskee.
Treenitahti on suunnilleen sama. Tehoja on nostettu lenkeillä ja yksi ylimääräinen sali on otettu ohjelmaan. Nyt salitreenissä on jalat, ylävartalo ja patteritreeni erikseen. Patterissa nostetaan sykkeitä kolmen liikesarjan pattereilla. Painoja ei ole enää pystytty kasvattamaan siihen malliin kuin aikaisemmin, kait siinäkin alkaa näkyä, että kovasti työtä on tehty ja paljon myös edessä.
Aerobisia lenkkejä on viikossa kolme, joista yksi rivakka intervalli jossa sykkeet saa nousta lähelle maksimia. Alun "tallustelut" on nyt menneen talven lumia. Äärimmäinen tavoite, eli juoksukunto on edelleen kaukainen haave, vaikka lenkeillä joskus hölkkäilenkin. Haaveissa on siis pystyä juoksemaan tuntiin se 10km joka monella juoksun aloittavalla tuntuu olevan se ensimmäinen iso virstanpylväs.
Eilen kävin vaatevaraston läpi ja nyt mennään tilanteessa, jossa viimeiset vaatekerrat ovat käytössä. Tästä kun vielä pienenen, joudun ostamaan koko vaatekerran alushousuista lähtien. Ihanan kallista mutta toisaalta hykerryttävän upeaa, että vihdoin saan itseni vuosien jälkeen taas kuntoon.
Peilikuva myös miellyttää paljon aikaisempaa enemmän, vaan jotenkin sitä nyt osaa myös katsoa ne parannuskohteetkin. Käsivarsissa on edelleen liikaa "alleissa" ja toki vatsa ja reidetkin vaativat edelleen työtä. Eihän sitä muuten olisikaan 10kg verran mistä ottaa. Etureisi ja takareisilihakset ovat tulleet kovasti jo näkyviin ja reiden sisäpinta tuntuu olevan se jalkojen ongelmakohta. Lisäksi haluaisin sääret solakoiksi, mutta se vaatinee kovaa ja pitkäjänteistä työtä vielä pitkän aikaa.
Positiivisella mielellä eteenpäin, ja jo nyt voin sanoa, että valmentajan palkkaaminen on ollut elämäni paras päätös!
perjantai 5. syyskuuta 2014
maanantai 23. kesäkuuta 2014
Ensimmäinen 5 kiloa
Treenaaminen PT:n ohjeistuksen mukaan alkoi helmikuun puolivälissä. Nyt 4kk myöhemmin ensimmäinen 5 kg ja risat painosta on tippunut ja kunto on kohonnut roimasti.
Ruokavalio on helppo noudattaa, varmaankin siksi että lähtötilanne oli niin lähellä sitä millä nyt mennään. Ruokailujen rytmitystä on muutettu, aamulla syödään enemmän kuin ennen ja iltapala on varsinainen proteiinipommi.
Treeni varsinkin salilla sujuu hyvin. Olen oppinut "ammattimaisempia" tekniikoita. Lämmittelysarjat ennen varsinaista sarjapainoa ja erilaisia otteita. Painoja on kasvatettu hurjalla tahdilla, kuitenkin huolehtien turvallisuudesta ja oikeanlaisesta tekniikasta. Tällä viikolla muutamme ohjelman mahdollisesti 3-jakoiseksi.
Ohjelmaan kuuluu kolme lenkkiä. Yksi lyhyempi jossa nostatetaan sykettä hiukan enemmän ja kaksi tunnin pk kävelyä. Noiden lenkkien osalta hiukan tekisi jo mieli ottaa juoksuakin mukaan, tai ehkä vaihdella vaikkapa lajeja välillä.
Vaateosastolla muutos on ollut mukavaa. Jossain vaiheessa kun turposin ja turposin, lopetin uusien vaatteiden ostamisen, ja nyt ne vanhat alkavat näyttää siltä miltä niiden pitäisi näyttää. Ne muutamat paidat ja farkut jotka olen ostanut, ovat jo sen verran löysiä, ettei oikein enää kehtaa päälleen laittaa. Sama tarina myös treenivaatteiden osastolla. Pieneksi jääneet tuulipuvut ovat jo käyttökelpoisia ja salihousut jo (naurettavan) löysät.
Hykerryttävää ajatella puoli vuotta eteenpäin. Jos paino tippuu kilo/kk tahdilla, olen silloin jo seiskalla alkavissa numeroissa, ja tavoitteeseen, eli normaalipainoon on enää kymmenisen kiloa jäljellä.
Paino siis putoaa rauhalliseen tahtiin ja se on tarkoituskin. Päätarkoitus on parantaa kuntoa ja päästä pois tuosta syöksykierteestä jossa kunto vain huononee ja paino nousee jatkuvalla syötöllä.
Varsinkin alkuvaiheessa olin hurjan väsynyt ja tuntui että palautuminen vei tolkuttoman pitkään. Nyt tuolla osastolla on myös parannusta huomattavissa. Polarpersonaltrainerin kuormakäyrät ovat olleet aktiivisessa käytössä, ja varsinkin alussa sen kyllä huomasi että käyrä oli pompannut punaiselle. Nyttemmin en enää viikon aikana saa kuormaa punaiselle, keltainenkin on työn takana. Ehkäpä intensiteettiä tarvitsisi nostaa... :)
Ruokavalio on helppo noudattaa, varmaankin siksi että lähtötilanne oli niin lähellä sitä millä nyt mennään. Ruokailujen rytmitystä on muutettu, aamulla syödään enemmän kuin ennen ja iltapala on varsinainen proteiinipommi.
Treeni varsinkin salilla sujuu hyvin. Olen oppinut "ammattimaisempia" tekniikoita. Lämmittelysarjat ennen varsinaista sarjapainoa ja erilaisia otteita. Painoja on kasvatettu hurjalla tahdilla, kuitenkin huolehtien turvallisuudesta ja oikeanlaisesta tekniikasta. Tällä viikolla muutamme ohjelman mahdollisesti 3-jakoiseksi.
Ohjelmaan kuuluu kolme lenkkiä. Yksi lyhyempi jossa nostatetaan sykettä hiukan enemmän ja kaksi tunnin pk kävelyä. Noiden lenkkien osalta hiukan tekisi jo mieli ottaa juoksuakin mukaan, tai ehkä vaihdella vaikkapa lajeja välillä.
Vaateosastolla muutos on ollut mukavaa. Jossain vaiheessa kun turposin ja turposin, lopetin uusien vaatteiden ostamisen, ja nyt ne vanhat alkavat näyttää siltä miltä niiden pitäisi näyttää. Ne muutamat paidat ja farkut jotka olen ostanut, ovat jo sen verran löysiä, ettei oikein enää kehtaa päälleen laittaa. Sama tarina myös treenivaatteiden osastolla. Pieneksi jääneet tuulipuvut ovat jo käyttökelpoisia ja salihousut jo (naurettavan) löysät.
Hykerryttävää ajatella puoli vuotta eteenpäin. Jos paino tippuu kilo/kk tahdilla, olen silloin jo seiskalla alkavissa numeroissa, ja tavoitteeseen, eli normaalipainoon on enää kymmenisen kiloa jäljellä.
Paino siis putoaa rauhalliseen tahtiin ja se on tarkoituskin. Päätarkoitus on parantaa kuntoa ja päästä pois tuosta syöksykierteestä jossa kunto vain huononee ja paino nousee jatkuvalla syötöllä.
Varsinkin alkuvaiheessa olin hurjan väsynyt ja tuntui että palautuminen vei tolkuttoman pitkään. Nyt tuolla osastolla on myös parannusta huomattavissa. Polarpersonaltrainerin kuormakäyrät ovat olleet aktiivisessa käytössä, ja varsinkin alussa sen kyllä huomasi että käyrä oli pompannut punaiselle. Nyttemmin en enää viikon aikana saa kuormaa punaiselle, keltainenkin on työn takana. Ehkäpä intensiteettiä tarvitsisi nostaa... :)
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Leikin loppu
Viime postauksesta onkin aikaa melkoisesti. Tarvitseeko sanoa, että mitään järisyttävää ei tänä aikana ole tapahtunut. Elämä on pyörinyt työn ja lasten harrastusten ympärillä.
Onneksi vuodenvaihteessa alkoi työrintamallakin kevyempi jakso ja nyt on aika tarttua toimeen. Helmikuussa palkkasin itselleni Personal Trainerin joka auttaa minut kohti kevyempää oloa sekä hyvää kuntoa.
Kuukausi on jo menty, ja homma toimii. Ruokavalioon korjattiin ne asiat jotka varmasti Patrikin ohjeidenkin mukaan olisi pitänyt korjata. Aamiaiselle hedelmä (tai kasviksia) lisäksi 2. aamupala, ettei aamiaisen ja lounaan väli tule liian pitkäksi. Lounas, välipala, päivällinen ja iltapala kuten ennenkin, ainoastaan laatu korjattiin, proteiineja ja suomalaisia marjoja. Nyt syön päivittäin 1 hedelmän, 300g marjoja ja runsaasti kasviksia lounaalla ja päivällisellä. Syötävää tulee niin paljon, ettei tarvitse nälästä kärsiä. Ja mikä ihmeellistä: paino laskee.
Liikuntaa aloitellaan varovasti niin ettei heti alkuun tule ylikuormitusta.
Kun muistelen edellisiä yrityksiä sekä liikunnan aloittamiseen, että syömisten järkeistämiseen olen säikähtänyt ähkyä oloa, joka tässäkin ruokavaliossa tuntui alussa. Muutaman päivän jälkeen olo kuitenkin tasoittuu. Samaten liikunnan lisääminen on tehnyt väsyneeksi ja sen myötä usko on loppunut kuten myös motivaatio ja yritys.
Nyt kun PT:ni miettii kaiken valmiiksi, minun tarvitsee vain suorittaa eikä miettiä olenko nyt tehnyt oikeat valinnat ja pitäisikö nyt tuota ja tuota vielä muuttaa. Ihanan vapauttavaa :)
Nyt kärvistelen pienen flunssanpoikasen kanssa varmaankin alkuviikon. Loppuviikosta/ensi viikolla sitten taas palaillaan treenisalille.
Onneksi vuodenvaihteessa alkoi työrintamallakin kevyempi jakso ja nyt on aika tarttua toimeen. Helmikuussa palkkasin itselleni Personal Trainerin joka auttaa minut kohti kevyempää oloa sekä hyvää kuntoa.
Kuukausi on jo menty, ja homma toimii. Ruokavalioon korjattiin ne asiat jotka varmasti Patrikin ohjeidenkin mukaan olisi pitänyt korjata. Aamiaiselle hedelmä (tai kasviksia) lisäksi 2. aamupala, ettei aamiaisen ja lounaan väli tule liian pitkäksi. Lounas, välipala, päivällinen ja iltapala kuten ennenkin, ainoastaan laatu korjattiin, proteiineja ja suomalaisia marjoja. Nyt syön päivittäin 1 hedelmän, 300g marjoja ja runsaasti kasviksia lounaalla ja päivällisellä. Syötävää tulee niin paljon, ettei tarvitse nälästä kärsiä. Ja mikä ihmeellistä: paino laskee.
Liikuntaa aloitellaan varovasti niin ettei heti alkuun tule ylikuormitusta.
Kun muistelen edellisiä yrityksiä sekä liikunnan aloittamiseen, että syömisten järkeistämiseen olen säikähtänyt ähkyä oloa, joka tässäkin ruokavaliossa tuntui alussa. Muutaman päivän jälkeen olo kuitenkin tasoittuu. Samaten liikunnan lisääminen on tehnyt väsyneeksi ja sen myötä usko on loppunut kuten myös motivaatio ja yritys.
Nyt kun PT:ni miettii kaiken valmiiksi, minun tarvitsee vain suorittaa eikä miettiä olenko nyt tehnyt oikeat valinnat ja pitäisikö nyt tuota ja tuota vielä muuttaa. Ihanan vapauttavaa :)
Nyt kärvistelen pienen flunssanpoikasen kanssa varmaankin alkuviikon. Loppuviikosta/ensi viikolla sitten taas palaillaan treenisalille.
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Pohdintaa laihduttamisesta
Silmääni sattui tämä Patrikin luento Skepsiksen seminaarissa. Patrik puhuu taas niin kansantajuisesti painon kehittymisen logiikasta. Tuo avasi taas silmiä ja totesin, että vaikka olen Patrikin kirjoja ja ohjeita pitkään lukenut, taitaa, se pointti osaltaan edelleen olla hukassa. Tai oikeammin: toteutus ontuu.
Monensorttista muutosta on ajan mittaan tehty. Tuunattu proteiini - hiilari suhdetta, kerätty pähkinöistä hyviä rasvoja, keskitytty täysjyvään. Ja samaan aikaan ihmetelty kun vaikutus painoon on pikemminkin päinvastainen kuin oletettu. Niinpä niin. Tuo kaikki johtuu tietenkin siitä, että ruokarytmi sekä kasvisten määrä on ollut pielessä. Ruokarytmi sikäli, että aamiainen on ollut liian kevyt. ja kasviksia on kerätty lähinnä vain lounaalla.
Yksinkertaisesti: se millä on väliä on kasvisten määrä suhteessa muuhun syötyyn ruokaan. Maha täytyy syödä aina täyteen, ihan erityisesti aamiaisella, jossa pihistely on tähän saakka ollut minun helmasyntini.
Tilanne ei sinänsä ole muuttunut miksikään. Olen edelleen jumissä tuon stressaavan työn kanssa, tosin yritän löytää siinä tasapainon joka sallisi säännöllisen voimaharjoittelun. Eihän se nyt voi olla niin, että työ estää kaiken normaalin elämän.
Kesälomalla aloittelinkin jo, ja rakensin itselleni 3:sta jumppaohjelmasta rakentuvan treenipaketin. Lihasvoimaa kahvakuulasta, syviä tukilihaksia perustusharjoitteilla ja sykettä circuit tyyppisestä harjoituksesta. Nämä kaikki siis sellaisia jotka pystyn tekemään kotona saatavilla olevilla välineillä.
Kolmas treeniviikko on menossa ja olo, olemus ja mieli on heti kevyempi.
Vaikka työn aiheuttama stressi estäisikin laihtumisen tällä hetkellä, voin ainakin voida paremmin ja ehkä kerätä hiukan lihasmassaakin.
Monensorttista muutosta on ajan mittaan tehty. Tuunattu proteiini - hiilari suhdetta, kerätty pähkinöistä hyviä rasvoja, keskitytty täysjyvään. Ja samaan aikaan ihmetelty kun vaikutus painoon on pikemminkin päinvastainen kuin oletettu. Niinpä niin. Tuo kaikki johtuu tietenkin siitä, että ruokarytmi sekä kasvisten määrä on ollut pielessä. Ruokarytmi sikäli, että aamiainen on ollut liian kevyt. ja kasviksia on kerätty lähinnä vain lounaalla.
Yksinkertaisesti: se millä on väliä on kasvisten määrä suhteessa muuhun syötyyn ruokaan. Maha täytyy syödä aina täyteen, ihan erityisesti aamiaisella, jossa pihistely on tähän saakka ollut minun helmasyntini.
Tilanne ei sinänsä ole muuttunut miksikään. Olen edelleen jumissä tuon stressaavan työn kanssa, tosin yritän löytää siinä tasapainon joka sallisi säännöllisen voimaharjoittelun. Eihän se nyt voi olla niin, että työ estää kaiken normaalin elämän.
Kesälomalla aloittelinkin jo, ja rakensin itselleni 3:sta jumppaohjelmasta rakentuvan treenipaketin. Lihasvoimaa kahvakuulasta, syviä tukilihaksia perustusharjoitteilla ja sykettä circuit tyyppisestä harjoituksesta. Nämä kaikki siis sellaisia jotka pystyn tekemään kotona saatavilla olevilla välineillä.
Kolmas treeniviikko on menossa ja olo, olemus ja mieli on heti kevyempi.
Vaikka työn aiheuttama stressi estäisikin laihtumisen tällä hetkellä, voin ainakin voida paremmin ja ehkä kerätä hiukan lihasmassaakin.
maanantai 27. toukokuuta 2013
Pää pois pilvilinnoista!
Lueskelin tätä blogia ja on tämä kyllä aika hauska. Päivitykset osuvat aina kohtiin jolloin ollaan oltu intoa piukassa motivaation huipulla fiiliksissä "Tällä kertaa onnistun!".
Ei onnistunut tälläkään kerralla, eikä edellisellä eikä sitä edellisellä.
Mitä sitten on tapahtunut?
Painoa on tullut lisää vuoden takaisesta ehkä 5 kiloa. En tuota painoa ole kovin tarkkaan seurannut, joten tuo on tämän hetkinen arvio. Painon noususta tietenkin sitten seuraa että vaatekoko on kasvanut ja nyt ollaan sillä rajalla, että juuri ja juuri vielä normaalista mitoituksesta löytyy jotain päällepantavaa. Yleisesti vaatteet eivät enää näytä hyviltä päällä.
Ulkonäkö on kärsinyt. Posket ovat levinneet, käsivarret ja nilkat paksuuntuneet, mutta ennen kaikkea olo on raskas ja vetämätön.
Kehitys on selvästi seurausta siitä, että liikunta on kuluneena vuonna jäänyt minimiin. Ohessa kuvatus josta näkee koko tarinan:
Polar Personaltrainerin kuormituskäyrä kymmenen kuukauden ajalta. Yksi viiva on yksi treenikerta, eli tuosta voi laskea ettei niitä kovin montaa ole tuohon jaksoon mahtunut.
Toki joka treenissä ei sykemittari ole ollut mukana, ja jossain välissä mittari lähettimineen kävi myös huollossa.
Aikaisempiin vuosiin verrattuna tämä taitaa olla passiivisuusennätys. Ja sen jäljet sitten selvästi myös näkyvissä.
Koko tarina ei kuitenkaan ole tässä. Olen Patrikin opetukset mielestäni ymmärtänyt ja sisäistänyt, mutta käytäntöön ne eivät lukuisista yrityksistä huolimatta ole uponneet. Hiukan humoristisestikin olen seurannut millaiseksi ruokailutottumukset muuttuvat, kun ei ole mikään projekti käynnissä.
Ja lopputulos on karu: Hedelmät ja kasvikset saattavat unohtua täysin. Yksinkertaisesti ne eivät vieläkään, kaikkien näiden yritysten jälkeen ole istuneet arkipäivään, vaan niiden lisääminen vaatii ylimääräistä yritystä. Ja väsyneenä arjen pyörityksen keskellä sitä ylimääräistä energiaa ei välttämättä löydy.
Lisäksi on alueita joissa olen elänyt iloisessa itsepetoksessa kuten "Ei hedelmää aamiaisella tarvita".
Näyttää siltä, että tarvitaan kuitenkin.
Kaiken tämän takana on elämän tämän hetkinen epätasapaino. Työ on tällä hetkellä aivan liian kuormittava, ja vie energian normaalilta elämältä. Tämä on asia joka täytyy ratkaista jos aion tätä työtä jatkossa tehdä. Alunperin kyse piti olla enintään vuoden rypistyksestä, mutta näköpiirissä on, että sama tilanne jatkuu nyt hamaan tulevaisuuteen.
Se on se iso asia joka havahdutti. Jos jatkan tällä linjalla, enkä pidä itsestäni huolta, en kohta enää jaksa tehdä tätä työtä, enkä juuri muutakaan. Työn luonteeseen kuuluu, että kiireisimmillään ollaan kesän kuukausina. Onneksi väliin mahtuu myös vähän lomaa.
Tämä postaus ei ole mikään "hukun itsesääliin ja itseinhoon", vaan tilannekatsaus siitä missä mennään. Tästä on mentävä ylöspäin, mielellään sekä liikunnan että ruokailun puolella.
Vaikka liikkumiseen on melko niukasti aikaa ja energiaa, on se kuitenkin yksi parhaimmista tavoista nollata rankat työpäivät. Ja työstä irtautuminen on tällä hetkellä yksi oleellisimmista asioista jotka saavat jaksamaan.
Ei onnistunut tälläkään kerralla, eikä edellisellä eikä sitä edellisellä.
Mitä sitten on tapahtunut?
Painoa on tullut lisää vuoden takaisesta ehkä 5 kiloa. En tuota painoa ole kovin tarkkaan seurannut, joten tuo on tämän hetkinen arvio. Painon noususta tietenkin sitten seuraa että vaatekoko on kasvanut ja nyt ollaan sillä rajalla, että juuri ja juuri vielä normaalista mitoituksesta löytyy jotain päällepantavaa. Yleisesti vaatteet eivät enää näytä hyviltä päällä.
Ulkonäkö on kärsinyt. Posket ovat levinneet, käsivarret ja nilkat paksuuntuneet, mutta ennen kaikkea olo on raskas ja vetämätön.
Kehitys on selvästi seurausta siitä, että liikunta on kuluneena vuonna jäänyt minimiin. Ohessa kuvatus josta näkee koko tarinan:
Polar Personaltrainerin kuormituskäyrä kymmenen kuukauden ajalta. Yksi viiva on yksi treenikerta, eli tuosta voi laskea ettei niitä kovin montaa ole tuohon jaksoon mahtunut.
Toki joka treenissä ei sykemittari ole ollut mukana, ja jossain välissä mittari lähettimineen kävi myös huollossa.
Aikaisempiin vuosiin verrattuna tämä taitaa olla passiivisuusennätys. Ja sen jäljet sitten selvästi myös näkyvissä.
Koko tarina ei kuitenkaan ole tässä. Olen Patrikin opetukset mielestäni ymmärtänyt ja sisäistänyt, mutta käytäntöön ne eivät lukuisista yrityksistä huolimatta ole uponneet. Hiukan humoristisestikin olen seurannut millaiseksi ruokailutottumukset muuttuvat, kun ei ole mikään projekti käynnissä.
Ja lopputulos on karu: Hedelmät ja kasvikset saattavat unohtua täysin. Yksinkertaisesti ne eivät vieläkään, kaikkien näiden yritysten jälkeen ole istuneet arkipäivään, vaan niiden lisääminen vaatii ylimääräistä yritystä. Ja väsyneenä arjen pyörityksen keskellä sitä ylimääräistä energiaa ei välttämättä löydy.
Lisäksi on alueita joissa olen elänyt iloisessa itsepetoksessa kuten "Ei hedelmää aamiaisella tarvita".
Näyttää siltä, että tarvitaan kuitenkin.
Kaiken tämän takana on elämän tämän hetkinen epätasapaino. Työ on tällä hetkellä aivan liian kuormittava, ja vie energian normaalilta elämältä. Tämä on asia joka täytyy ratkaista jos aion tätä työtä jatkossa tehdä. Alunperin kyse piti olla enintään vuoden rypistyksestä, mutta näköpiirissä on, että sama tilanne jatkuu nyt hamaan tulevaisuuteen.
Se on se iso asia joka havahdutti. Jos jatkan tällä linjalla, enkä pidä itsestäni huolta, en kohta enää jaksa tehdä tätä työtä, enkä juuri muutakaan. Työn luonteeseen kuuluu, että kiireisimmillään ollaan kesän kuukausina. Onneksi väliin mahtuu myös vähän lomaa.
Tämä postaus ei ole mikään "hukun itsesääliin ja itseinhoon", vaan tilannekatsaus siitä missä mennään. Tästä on mentävä ylöspäin, mielellään sekä liikunnan että ruokailun puolella.
Vaikka liikkumiseen on melko niukasti aikaa ja energiaa, on se kuitenkin yksi parhaimmista tavoista nollata rankat työpäivät. Ja työstä irtautuminen on tällä hetkellä yksi oleellisimmista asioista jotka saavat jaksamaan.
torstai 6. joulukuuta 2012
Mitä ruokapäiväkirjaan pitäisi merkata?
Yksi pieni oivallus liittyen ruokapäiväkirjoihin. Ymmärrän hyvin miksi personal trainerit yms ruokavalioita laativat henkilöt ovat tuskastuneet ihmisten ruokapäiväkirjoihin (erään treenarin kommentti).
Ruokapäiväkirjoihin pitäisi merkata päivän kaikki syömiset rehellisesti ja tuoreeltaan, ettei mitään pääse unohtumaan.
Itse olen tehnyt lukemattomia ruokapäiväkirjoja. Itsepetos on tässä kohtaa ollut varsin tehokas. Se päivä, milloin ruokapäiväkirjan tekee, on tietenkin täydellinen päivä, jolloin ei illalla herkutella, eikä päivälläkään napsita mitään ylimääräistä. Tuota täydellisen ihanteellista ruokavaliota lukiessa sitten ihmettelee mistä ongelmat johtuvat. Niinpä. Eiväthän ne ongelmat tule tuosta esiin. Ne tulevat sitten niistä päivistä jolloin ei jaksa pingottaa ja tulee mätettyä suuhun mitä sattuu.
Oikeammin ruokapäiväkirjan pitäisi sisältää kymmenen päivän keskiarvon siitä mitä kunakin ajanhetkenä syödään keskimääräisesti."Iltaisin on tarkoitus syödä vain kaksi leipää teen kera, mutta mielitekojen yllättäessä suklaata menee koura kaupalla, yleensä useammin kuin joka toinen päivä" Johan päivän kalorimäärä näyttää erilaiselta tällaisen arvion kanssa, kuin alkuperäisen "ideaalisen".
Aina sitä jaksaa ihmetellä miten nämä yksinkertaiset asiat ovat niin vaikeita hahmottaa. En kylläkään usko että olen ainoa joka ei näitä juttuja ole aivan sisäistänyt.
Ruokapäiväkirjoihin pitäisi merkata päivän kaikki syömiset rehellisesti ja tuoreeltaan, ettei mitään pääse unohtumaan.
Itse olen tehnyt lukemattomia ruokapäiväkirjoja. Itsepetos on tässä kohtaa ollut varsin tehokas. Se päivä, milloin ruokapäiväkirjan tekee, on tietenkin täydellinen päivä, jolloin ei illalla herkutella, eikä päivälläkään napsita mitään ylimääräistä. Tuota täydellisen ihanteellista ruokavaliota lukiessa sitten ihmettelee mistä ongelmat johtuvat. Niinpä. Eiväthän ne ongelmat tule tuosta esiin. Ne tulevat sitten niistä päivistä jolloin ei jaksa pingottaa ja tulee mätettyä suuhun mitä sattuu.
Oikeammin ruokapäiväkirjan pitäisi sisältää kymmenen päivän keskiarvon siitä mitä kunakin ajanhetkenä syödään keskimääräisesti."Iltaisin on tarkoitus syödä vain kaksi leipää teen kera, mutta mielitekojen yllättäessä suklaata menee koura kaupalla, yleensä useammin kuin joka toinen päivä" Johan päivän kalorimäärä näyttää erilaiselta tällaisen arvion kanssa, kuin alkuperäisen "ideaalisen".
Aina sitä jaksaa ihmetellä miten nämä yksinkertaiset asiat ovat niin vaikeita hahmottaa. En kylläkään usko että olen ainoa joka ei näitä juttuja ole aivan sisäistänyt.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Nälkä
Viime viikko meni kiltisti syömisten kannalta. Parina päivänä hedelmiä unohtui, mutta aamupala oli yleensä aina ok. Ja samalla loppuivat myös ne iltamieliteot. Alussa oli taas jopa ähky olo.
Sen olen oppinut että syömisissä "takaisinkytkentäaika" on useampi päivä. Viikonlopun lepsuilut kostautuivat maanantai- ja tiistai-iltana mieliteoilla, ja vasta nyt alkuviikosta ovat myös ähkyt tasoittuneet. Siksi varmaankin myös tuloksia on odotettava vähintään se kaksi viikkoa ennenkuin mitään on havaittavissa.
Viikonloppuna pohdin tuota hedelmä -ongelmaa. Mikä siinä oikein on, että aina ne hedelmät unohtuvat, vaikka kuitenkin pidän hedelmistä. Eikait kyse voi olla mistään muusta kuin asenteesta. Jostain syystä hedelmän syöminen "ei ole yhtä tärkeää kuin proteiinin lisääminen". Taitaa se kuitenkin olla. Asenteenmuutoksen paikka.
Tänään aamulla 5:n aikaan heräsin siihen että minulla oli ihan kamala nälkä. Tällaistakaan ei kyllä aikaisemmin ole tapahtunut. Jonkinlainen negatiivinen tase on siis saatu aikaan, mutta kova nälkä kertoo kyllä siitä että ongelmia on tiedossa. Muutenkin ajankohta oli omituinen, koska yleensä en tuohon aikaan vielä aamupalaa syö.
Mitähän tästä seuraakaan.. ;)
Sen olen oppinut että syömisissä "takaisinkytkentäaika" on useampi päivä. Viikonlopun lepsuilut kostautuivat maanantai- ja tiistai-iltana mieliteoilla, ja vasta nyt alkuviikosta ovat myös ähkyt tasoittuneet. Siksi varmaankin myös tuloksia on odotettava vähintään se kaksi viikkoa ennenkuin mitään on havaittavissa.
Viikonloppuna pohdin tuota hedelmä -ongelmaa. Mikä siinä oikein on, että aina ne hedelmät unohtuvat, vaikka kuitenkin pidän hedelmistä. Eikait kyse voi olla mistään muusta kuin asenteesta. Jostain syystä hedelmän syöminen "ei ole yhtä tärkeää kuin proteiinin lisääminen". Taitaa se kuitenkin olla. Asenteenmuutoksen paikka.
Tänään aamulla 5:n aikaan heräsin siihen että minulla oli ihan kamala nälkä. Tällaistakaan ei kyllä aikaisemmin ole tapahtunut. Jonkinlainen negatiivinen tase on siis saatu aikaan, mutta kova nälkä kertoo kyllä siitä että ongelmia on tiedossa. Muutenkin ajankohta oli omituinen, koska yleensä en tuohon aikaan vielä aamupalaa syö.
Mitähän tästä seuraakaan.. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)